Matkalla...

Edellinen postaus oli kirjoitettu vuosi sitten.
Ehkäpä nyt voisi taas olla sopiva aika päivittää jälleen...

On taas se aika vuodesta kun Ikeasta haetaan kassikaupalla edullisia kynttilöitä. Eikä kotona oikeastaan tarvitse siivota, kun päivänvalossa huushollia ei juuri tarvitse nähdä. Niinpä aikaa jää hurjan paljon "yli". Erityisesti silloin kun heräät vapaapäivänä viiden jälkeen siihen, että jälkikasvu on katsonut Puuha Peten joulua jo kahden jakson verran. 

 -  Pimeiden lenkkieni henkivartia <3

Viikko sitten lauantaina päättyi virallisesti vuoden 2013 kisakauteni Kankaanpään puolimaratoniin. Kello pysähtyi aikaan 1:41 ja sillä lohkesi naisten yleisessä sarjassa sijoitus 8./76. Voittaja oli Anne-Mari Sandell, joten en nyt ainakaan huonolle hävinnyt (hänen kello tosin pysähtyi 30min aikaisemmin)

Niin se pari vuotta sitten alkanut lenkkeily harrastukseni, on ehkä jonkin verran muuttanut muotoaan. Jos vuonna 2011 juoksin n. 800 km, vuonna 2012 2000km. Tälle vuodelle olen ulkoiluttanut lenkkareita 2300km edestä. On mopedi ehkä vähän lähtenyt käsistä?

Tällä hetkellä elän siis elämääni seesteisellä sektorilla. Nautin ja ihastelen, kuinka lapset kasvavat. Ihmettelen päivittäin kuinka hienoa on kun heillä on toisensa, ja tappelukaveri on lähes 24/7 käden ulottuvilla. Mieheni kanssa tapaamme watshapp- sovelluksen kautta, siellä on hurjasti erilaisia kuvauksia tunteille, pirusta-kissanpentuun ja kaikkea siltä väliltä. Kuukauden päästä näen jopa ystäviäni, hylkäämme kaikki tuolloin perheemme viikonlopun ajaksi ja suuntaamme yhteiselle mökkilomalle juhlistaaksemme sitä että minä siirryn isolla loikalla kohti keski-ikää. Niin ja kahden viikon päästä aloitan juoksu-urani tähän asti jännittävimmän osuuden, tarkoitus on aloittaa treenaaminen kohti veteraanien Sm-hallikisoja. Eli talven pimeisiin iltoihin on tiedossa peruskunnon kohentamisen lisäksi persettä hivelevää vauhtitreeniä.Tästä urakoinnista saatte sitten lukea kyllästymiseen asti.

Elämä soljuu siis kolikkokarusellin vakaudella kohti eläkepäiviä...

Tällä viikolla olen siis elänyt elämääni ilman harjoitusohjelmaa. Tarkoitus olisi jatkaa tätä hurlum-hei-eloa vielä kaksi viikkoa. Liikkua saa, mutta mitään ohjelmoitua ei siis ole. Teen mitä tykkään. Eilen tykkäsin juosta 1,5h vesisateessa. Harkitsen vakavasti tykkäisinkö juosta lauantaina 5km kovaa? Voi olla, että teatteriretki yhdistettynä hyvään ruokaan koko perheen voimin vie voiton.

Yhdessä eteenpäin.